Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kuva syntymäkodistani sisäpihalta syksyllä 2008, värit alkuperäiset


Syntymäkotini Kauppi Härmässä eli se käsitys ja tieto,
minkä olen siitä saanut kootuksi:



Nurmossa syntynyt esi-isäni Paavo Heikinpoika, Lapuan suurpitäjän kiertelevä suutari, muutti Härmään 1600-luvun taitteessa ja aloitti siellä Lapuan Alanurmon Tynjälän eli Pirin metsästysmaina tai ulkotilana olleen Järven tilan raivauksen. Myöhemmin siitä lohkottiin Kankaan eli Kaupin tila.
Suutari Paavon tytär, Kaisa, avioitui Lapuan alueen nuijapäällikön Pentti Pirin kanssa. Esiäitini ja Pentin äiti, Anna Heikintytär, oli Härmän vanhimman talon Härmälän tytär ja äidin perintönä Pentti Tyniuksenpoika, Lapuan Alanurmosta, sai Härmästä käyttöönsä hyvät laidunmaat jokirannasta. Hän vastusti aatelisten hirmuvaltaa ja talonpoikien raskasta verotusta. Nuijasodan lopussa tammikuulla 1597 hänet mestattiin yhdessä Jaakko Ilkan kanssa Kontsaan saaressa Isossakyrössä.
Pentin ja Kaisan pojan Tuomaan poika, Sipi, oli Kaupin isäntänä ja toimi myös kirkonrakentajana.
Hän oli rakentamassa Naarasluoman eli Härmän ensimmäistä kappelia 1670-luvun puolimaissa. Myös hänen poikansa Kaapo ja pojanpoikansa Erkki olivat kirkonrakentajia.


Kun esi-isäni Niilo Heinosen Jaakko-poika, Härmän Vuohisluomalta, tuli isännäksi Kankaan taloon, muuttui nimi Kaupiksi.
Nimi Kauppi siis tulee Jaakko-nimestä eikä kauppias nimestä niinkuin saattaisi luulla.
Hänen pojanpoikansa, Esko Erkinpoika Kauppi, perusti tilan maille krouvin 1640-luvulla pienen Haapajärven rannalle. Järvi on valitettavasti myöhemmin kuivatettu ja paikalla kasvoi hyvät heinämaat sen jälkeen.

                                                 


Kaupissa asui aikoinaan myös Jaakko Wallenberg eli Jaakko Pietarinpoika Isonkyrön Maunukselasta s 11.7.1756. Hän asui Lapuan Setälässä ainakin vuonna 1781 ja vuonna 1791 alkaen sitten Kauhavan Nahkalassa, mistä muutti Härmän Kauppiin vuonna 1796.
Hän oli ollut myös Ruotsissa ja opiskellut siellä lasialaa, anoi verovapautta 25 vuodeksi Haapajärven lähelle perustamalleen lasitehtaalle. Tehdas on ilmeisesti sijainnut aivan nykyisen Kaupin eli Kauppilan talon kohdalla Lapuanjoen rannalla. Paikalta on löytynyt lasijätettä eli sittaa ja myös valmiin näköistä vihreää lasimassaa. Sittaa on löytynyt myös Karjapoluntien ja Uudenkaarlepyyntien väliseltä alueelta entiseltä Lenni Hakolan pellolta, mikä nykyisin on Ala-Viitalan omistuksessa.
Lasitehdas siis aloitti toimintansa, mutta hanke kariutui kuitenkin aika pian, koska veroanomus ei tuottanut tulosta. Laskujeni mukaan tehdas on kuitenkin saattanut toimia jopa kaksi vuotta. Myös toinen lasimestari perheineen asui kylässä siihen aikaan.
Myöhemmin Wallenberg tunnetaan "hurmosprofeettana". Hänet tuomittiin kuolemaan harhauskon levittämisestä, mutta hän kuoli Hämeenlinnassa, vankilassa, vatsatautiin.
Hänen perustamansa uskonlahko tunnettiin myöhemmin Kauhavalla ja Kuortaneella ns.vasulaisuutena johtajanaan Isak Vasumäki Kuortaneelta.
Lasimestari oli avioitunut 30.9.1781 Yli-Loukon tyttären Maria Yrjöntyttären kanssa Lapuan Alanurmosta ja heille syntyi yhdeksän lasta. Leskensä avioitui 4.7.1801 uudelleen toisen lasimestarin, Kustaa Jesperinpojan, kanssa ja muutti Nurmoon jäätyään toisen kerran leskeksi veljensä Simo Tepon luokse.


Kirkonrakentaja Antti Hakolan perhe ja suku omisti aikoinaan lähes koko Hakolan ja Kaupinkylän. Hänen pojanpojan pojanpoikansa Elias Matinpoika 13.11.1819 - 7.6.1870 menetti Kaupin talon kuitenkin takauksissa 1860-luvun taitteessa. Talon osti nimismies Otto Chorin, mutta Erkki sai asua siinä edelleen kuolemaansa asti. 

Kaupin vävy kauppias Johan Julin eli Juho Antinpoika Huhtalasta, 3.7.1836 - 3.6.1878, perusti taloon kaupan 1860-luvulla. Kaupin talossa on ollut useita eri rakennuksia. Puhuttiin Kuriinin talosta ja Julinin talosta. Syntymäkotini virallisena nimenä on Kauppila. Alahärmän historian mukaan kaupan omistivat töysäläisveljekset, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä vanhempani yhdessä, ilman yhtiökumppaneita, ostivat tilan vuonna 1938 Jaakko Vierulalta, jonka kerrotaan sen rakentaneenkin tultuaan takaisin Amerikasta.
Vanha Hakola oli kirkonrakentajien mestarinäyte heidän rakentaessaan talojaan. Tulipalo tuhosi valitettavasti tuon komeuden helluntaina 1917.
Talot olivat kaksifooninkisia pohjalaistaloja, rakennetut hyvin lähellä toisiaan, mikä edesauttoi palon leviämistä. Palo alkoi lasten tulitikkuleikeistä Tuomaan tuvasta lukien sauraavasta talosta ja kun tuuli oli kova, ei enää mitään ollut tehtävissä, koko Hakolan kylä paloi, paitsi tämä Tuomaan tupa. Perimätiedon mukaan sen osti vielä samana yönä Feetu Hakola, koska hänellä oli monta pientä lasta. Myöhemmin, vuonna 1967, myös Tuomaan eli sittemmin Feetun tupakin paloi salaman sytyttämänä.

                                             


1867 alkaen Kaupissa ns. Kuriinin talossa asui myös kuuluisan "Kauhavan rumavallesmannin" kolleega Otto Fredrik Chorin, joka eli 21.5.1834 -17.10.1880. Hänen lisänimenään oli piiskuri ja hänellä olikin aina kasakkapiiska saappaanvarressaan. Hän hoiti myös siltavoudin tehtäviä. Liinamaan silta valmistui vasta 1910-luvulla, mutta kapeimmissa kohdissa Lapuanjokea oli siltoja jo 1850-luvulta lähtien.
Otto kuoli Kaupin rengin puukottamana vuonna 1880. Kuolinvuoteellaan hän ripittäytyi kirkkoherra Nymanille ja katui tekojaan, mistä oli varmasti sitten apua Pietari-portsarin kanssa sisäänpääsystä neuvotellessa.


Kaupin rata rakennettiin Härmän Markkulasta Kauppiin 1910-luvulla. Sieltä taas Härmän parantolaan 1930-luvulla ja vihdoin talkootyönä, noin 4 km, 1950-luvun taitteessa Ylihärmään asti. Lienee Suomessa ainoa rautatie, joka on talkootyönä rakennettu. Nykyisin rautatie ei ole enää käytössä. Tavarankuljetuskin loppui radalla vuonna 1990. Talon takana oleva mäntymetsikkö Kaupinkankaalla tuhoutui tulipalossa vuonna 1933 ja sen tilalle kasvanut nuori mäntymetsä meidän siellä asuessamme oli todella kaunis. Tuhkaisessa hiekkamaastossa kasvoivat mättäät punaisenaan puolukoita. Palo riistäytyi perimätiedon mukaan Keskisen talosta Ylihärmän puolelta kulotuksen yhteydessä.


Toisen maailmansodan aikana Kaupinkankaalle rakennettiin saksalaisjoukkojen huoltokeskusta varten iso, noin hehtaarin kokoinen, perunakellari vuonna 1941. Sisälle tehtiin rautatie, minne sanotaan mahtuneen veturin ja viisi vaunua. Rakentajina olivat saksalaiset, joita oli paikalla kymmenkunta. Itse perunakellarin rakennustyö teetettiin venäläisillä sotavangeilla, joita oli noin sata. He yöpyivät nuorisoseurantalolla, Huvilassa. He kulkivat illoin aamuin kotini ohitse vaikuttaen hyvin nälkäisiltä ja rasittuneilta. Perunat esikypsennettin ja "pakastettiin" ja lähetettin rautateitse pohjoiseen saksalaisten sotilaiden tarpeisiin. Perunoita lajittelemassa ja esikeittämässä oli paikkakunnan naisia.


Vanhempani pitivät Kaupin talossa sekatavarakauppaa kymmenisen vuotta. Isäni oli sodassa päättänyt ruveta maanviljelijäksi ja niin vanhempani ostivat Salon läheltä Kuusjoelta Rauhalinnan tilan.

Nykyisin yksityiskäytössä olevan talon he myivät Osuusliike Laajalle vuonna 1949. Kaupin talossa on siis asunut suutari - talollinen - lasitehtailija - kievarinpitäjä - siltavouti - vallesmanni - kauppias - kirkonrakentaja - muutamia ammatteja luetellakseni.

Äitini väite "ollaan verenkuljettamia" ei pitänyt lainkaan paikkaansa, emme tulleet ensinnäkään vettä pitkin ja oltiinkin tultu yllättäen siitä tietämättöminä äitini esi-isien ja suvun aikoinaan omistamaan taloon.


©2017 vesiroos - suntuubi.com