Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Photo Sharing and Video Hosting at Photobucket

Tässä on slideshow muutamasta vaelluskuvastani Santiago de Compostelaan Tein vaelluksen noin 1000 km kahdessa erässä kahtena perättäisenä lokakuuna 2002 ja 2003.

               

Santiagovaellus 2003

PilgerIn


Lokakuussa 2003 tein jälleen pätkän Santiagovaellusta. Tällä kertaa patikoin Ranskan puolelta, Saint Jean Pied de Portista Espanjan Burgosiin. Vaellusmatkaa tuli kaikkiaan reilut 300 km.


Ensin menin lentäen Pariisiin ja sieltä junalla Etelä-Ranskaan. Vaelluksen jälkeen sitten Burgosista junalla viikoksi Etelä-Espanjan lämpöön pojantyttäreni Sannan hoiviin Fuengirolaan, Torreblancaan.
Itselläni ei ollut kameraa, mutta ensimmäiset kuvat matkalta ilmestyivät pyytämättä ja aivan täydellisenä yllätyksenä meililaatikkooni jo 10.11.2003 ystävälliseltä vaelluskaveriltani JeanMarie Prostilötaa.
Matkan alussa vaelsin muutaman päivän hänen ja kiltin englantilaispojan Adamin kanssa.
Seurueeseemme liittyi myöhemmin nuori, herttainen espanjatar, Rachel ja mukava, nuorekas brasiliatar, Albertina. Vaelluskavereista jäivät mieleeni erikoisesti myös hauskat ja humoristiset japanilaiset nuoret.




Fuji otti paljon valokuvia ja tekee niistä oikein kirjan. Myös hän lupasi lähettää minulle valokuvia.

Japanilaiset nuoret olivat erittäin hauskoja ja avoimia.

No, eipä mennyt Hansillakaan oikein hyvin...

...taikka sitten ihan vaan tuon sievän hoitajan takia oli laittanut siteet jalkaansa...
Vaelsin yhdessä Albertinan kanssa vielä parisen viikkoa. Viimeiset päivät olivat hyvin kylmiä. Burgosissa yöpyessämme oli aamulla maassa huurretta, mittari näytti -3 astetta. Hänen kanssaan puhuimme "tartzankieltä", hän portugalia ja minä espanjaa. Tulimme silti hyvin juttuun ja nyt olen kaivannut ja murehtinutkin häntä kovasti, sillä hän jatkoi Burgosista yksin taivallusta viime vuodesta tutulla reitillä, kun minä hyppäsin lämpimään Malagan junaan.
Katso Albertinan ottamia valokuvia reitiltä.


Tyttärentyttäreni, 7-vuotias Jasmine, piirsi Albertinan ja minun vaelluksesta kertomusteni mukaan kuvauksia reitin varrelta. Yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tullessani alas Pyrenneiltä sain molemmat isovarpaani niin kipeiksi, että kynnen alustat mustuivat ja niihin tuli vettä. Kengät olivat sopivan kokoiset, mutta jalkaterä pääsi liikkumaan kengän sisällä, sillä olin solminut nauhat liian löyhälle.
Muutaman päivän kärsin kipeistä varpaistani, mutta sitten eräs kätevä mies Archiassa puhkaisi tomaattivarpaani ja puristi vedet pois. Tytär piti minua kädestä ja he olivat molemmat niin ystävällisiä, että minua alkoi melkein itkettää.

Tässä kuvassa on taiteilijan näkemys Albertinan ja minun yöpymisestä refuchiossa eli allbergessa. Täytyy sanoa, että näkemys on lähes oikea, eihän se mikään viiden tähden hotelli ollutkaan.


Listaan tähän muutamia mielestäni tärkeitä asioita, joita voisi ottaa huomioon suunnitellessa vaellusta.
Santiagovaelluksen voi aloittaa mistä haluaa ja tietenkin myös lopettaa missä haluaa. Nykyisin sen voi aloittaa myös Suomesta, Hattulasta. Tapasinkin Le Pyissä erään suomalaisen miehen, joka oli tullut kävellen Hattulasta asti sinne Kaakkois-Ranskaan ja matka oli kestänyt siihen mennessä jo 4,5 kuukautta. Sieltä hän jatkoi vielä Santiagoon. Ainakin Le pyistä alkaen reitti on hyvin merkitty, mutta siellä ovat majapaikat tietääkseni harvemmassa kuin Espanjan puolella ja maasto raskaskulkuista.

Hyvä aloituspaikka on mielestäni Pamplona Koillis-Espanjassa, jolloin raskas Pyrenneiden ylitys jää pois, majapaikat ovat sopivien välimatkojen päässä, maasto on miellyttävää ja näköalat myös siellä ovat huikaisevan kauniita.

Kun majoitustiloja ei lämmitetä, saattaa yöllä olla hyvinkin kylmä. Kannattaisi ottaa todella lämmin makuupussi, vähintään -10 astetta pitävä. Lisäksi lämpökerrasto alle ja päälle joku tuulen ja sateen pitävä puku. Villasukat ja villaiset säärystimet ja kunnon sormikkaat ovat ehdottomat. Muutenkin paljon villavaatetta mukaan. Liikaa painoa kannattaa välttää, mutta ei lämpimyyden kustannuksella. Minulla oli paljon enemmän vaatetta kuin viime vuonna, mutta silti palelin, sillä tänä syksynä olikin paljon kylmempää. Vuodet eivät ole veljeksiä.
Coretexvaelluskengät ja sadelahkeet, jotka menevät kengän suun ylitse ovat ehdottomat, sillä sateet voivat olla joskus hyvinkin rankkoja. Rinkka tarvitsee oman sadesuojan tai sitten täytyy olla niin iso sadeviitta, että rinkka mahtuu sen alle.

Kaikki paikat eivät ole syksyllä enää auki, joten on syytä kysellä majapaikasta aina seuraavaa auki olevaa refuchiota. Kesällä on taas se ongelma, että paikat saattavat olla täynnä, joten on syytä saapua sinne ajoissa. Tavallisin väli lienee 20 km, mutta yleensä vaihtelevat 5-25 km. Kannattaa siis suunnitella seuraava yöpymispaikka valmiiksi, ainakin jos ei oikein paljon yli 20 km:n jaksa päivässä taivaltaa. Jotkut tosin kävelevät jopa 30-40 km päivässä. Kannattaa ottaa huomioon myös maaston epätasaisuus ja joissain kohdin huonot polut varsinkin sadesäällä, jolloin saattaa olla mahdollista kävellä myös maanteitä pitkin.

Opaskirjoja reitistä on vaikka kuinka paljon. Sellainen on minusta hyvä, missä näkyvät majapaikkojen välit, reittiehdotuskartat, sänkyjen määrä, maaston korkeuserot ym. tiedot.
Ensimmäisestä majapaikasta saa vaelluspassin, johon laitetaan joka yöpymispaikassa leima. Espanjan puolella majoitusmaksu on kolme euroa, joskus jopa vapaaehtoinen, Ranskan puolella 5-12 euroa.
Tavarat on mahdollista lähettää myös postissa eteenpäin ja kantaa välimatkoilla vain pienempää rinkkaa.

Teleskooppisauvat eivät ole pahitteeksi. Minulla oli aluksi kaksikin, mutta tuiskahdin nenälleni, kun varasin liikaa sauvoihini alamäessä liuskekivipolulla. Jos sataa rankasti tai jos on kipeä voi myös käyttää välillä myös bussia tai junaa. Jos on oikein paha ongelma, on mahdollista jäädä myös majapaikkaan pidemmäksi aikaa lepäämään.

Mikäli haluaa saada vaellustodistuksen, kannattaa kävellä viimeiset 100 km eli Sarriasta-Santiagoon. On syytä myös varata aikaa kolme ylimääräistä päivää Santiagosta vielä Finesterraan eli rannikolle. Paikka muistetaan öljytuhoista syksyllä vuonna 2002. Kolmen päivän ajan siellä on sekä ruoka että majoitus ilmaista.
Majapaikoissa voi myös keittää tai lämmittää ruokaa. Isoimmissa kylissä ja kaupungeissa on kirjastot ja niissä voi käyttää ilmaiseksi internettiä.

Tämä matkani oli erilainen kuin viime vuonna, mutta omalla tavallaan myös hyvin antoisa. Aluksi jännitin yksin lähtemistä ja kyllä siinä tällä ranskankielitaidollani menikin muutaman kerran sormi suuhun, varsinkin siinä tilanteessa, kun piti Pariisissa lentokentältä lähteä suunnistamaan metrolla vaihtoineen etelään menevälle juna-asemalle ja sieltä löytää vielä se oikea raidekin.


©2017 vesiroos - suntuubi.com